lauantai 26. toukokuuta 2012

Kesäsuunnitelmia

Kesäloma on alkanut. Aion vapauttaa itseni koulutöistä elokuun puoleen väliin saakka. Opinnäytetyötä toki voisi tehdä kesälläkin, mutta taidan suosiolla ottaa kesän levon kannalta. Lomalomaa minulla onkin tänä vuonna ruhtinaalliset kolme viikkoa ennen kuin aloitan kesätyöt, viime kesänä työskentelin koko kesän.

Kesällä luvassa on muiden suunnitelmien lisäksi ehdottomasti neulomista. Ainakin mieli tekisi neuloa paljon, sillä syksy näyttää siltä, että neulomistahtia on pakko rajoittaa huomattavasti. Aluksi neulon kesäneuleita ja elokuussa taidan ottaa lähdön syksyn neuleisiin. Aion kaivaa esille myös kankaat ja ompelukoneen, kunhan ensin kerään siihen hieman voimia. Luvassa on myös muunlaisia käsitöitä, sillä pitäisi nikkaroida kissoille uusi kiipeilypuu.

Virkkausta kokeilen paksusta puuvillasta kesäkassin muodossa. Värit ovat luonnollisesti uusiin suosikkikenkiini sointuvat.

Drops Paris, värit luonnonvalkoinen 17 ja korallinpunainen 38

Ja koska rohkeammat värit on nyt oranssinpunaisella puserolla korkattu, jatkuu väri-iloittelu vaaleanpunaisella neuletakilla. Ihan mitä tahansa vaaleanpunaista en päälleni laittaisi, mutta tämän langan sävyyn ihastuin jo viime kesänä neuletakin mallikuvan nähtyäni. Samaa sävyä en muussa langassa löytänyt, joten tämä lanka oli pakko hankkia valmiiksi ja nyt se pääsee puikoille.

Debbie Bliss Amalfi, väri rose pink 32002

Äidin pusero on jo hyvällä mallilla, vartalokappaleet ovat valmiit. Pusero valmistunee piakkoin, mutta saa odotella varsinaista kuvausta kunnes pääsen sitä saajan päällä kuvaamaan.

lauantai 19. toukokuuta 2012

Punainen palmikkoraitapusero

Vihdoinkin vääntäminen on valmis. Melkein puolitoista kuukautta siinä meni, mutta ainakin tällä hetkellä tuntuu että kannatti.


Palmikkoraitapusero (ravelry)

Valmistunut: 17.5.2012
 Malli: Cable & Lace Sweater, Debbie Bliss
Saatavissa: Moda 2/2011, malli 10
Lanka: Debbie Bliss Prima, väri 35730 oranssinpunainen
Menekki: 512 g
Puikot: 3, 2,5 ja 2 mm

Tein puserosta muutaman silmukan pienemmän kuin ohjeessa, vaikkei näköjään olisi välttämättä tarvinnut, sillä mallineuleessa käsialani olikin tiiviimpi kuin ohjeessa. Mallitilkku oli sileää neuletta, vaikkei sitä itse puserossa ole. Tässä puserossa koetin ensimmäisen kerran saumatonta istutettua hihaa Elizabeth Zimmermannin tyyliin eli vartalokappale ja hihat neulotaan alhaalta ylös kainaloon asti ja yhdistetään neuloen. Kavennusten tahdin sävelsin kuitenkin itse enkä varsinaisesti seurannut Zimmermannin ohjetta.


Pusero olisi valmistunut jo viikko sitten, mutta jouduin purkamaan sen takaisin kainaloihin, sillä olin hölmöyksissäni neulonut hartioista liian leveät ja muitakin muutoksia halusin tehdä. Mutta kyllä purkaminen kannatti, nyt istuu paremmin ja sain hihankin istutettua siistimmin kuin ensimmäisessä versiossa. Ohjeessa etu- ja takakappale ovat samanlaiset, mutta toisessa versiossa päätin tehdä takakappaleen pääntiestä mallikerran korkeamman, sillä ensimmäisessä versiossa pääntie oli takaa liian avara. Haluan käyttää puseron alla viileämmällä ilmalla pitkähihaista t-paitaa ja silloin takaa avara pääntie ei olisi näyttänyt siistiltä. Ensimmäisessä versiossa pusero ja hihat olivat pidemmät, mutta purkamaan jouduttuani lyhensin niitä. Vartalokappaleen pituus voisi himpun pidempi, mutta oli lyhennettävä kokonainen mallikerta, jotta keskimmäinen palmikko päättyisi kauniisti.


Vaikka puseron tekemisessä oli kovasti työtä, ei se kertaakaan maistunut puulta ennen kuin jouduin purkamaan takaisin kainaloon. Silloin kyllä tökki, kun en tiennyt varmaksi olisiko uusi yritys entistä parempi. Mutta se on jo hyvitetty tyytyväisyytenä lopputulokseen. Punaisilla avokkaillani on nyt kaunis kaveri.

maanantai 14. toukokuuta 2012

Suunnitelmia kerätolkulla

Menneenä viikonloppuna piti kyllä olla valmista blogattavaa, mutta meni vähän purkuhommiksi. Toivotaan, että ensi viikonlopuksi valmistuisi ja pääsisin uusien neuleiden pariin.

Moni on varmasti jo hyödyntänyt Dropsin toukokuun tarjousta. Niin menin minäkin hyödyntämään ja paketti saapui viime viikolla. Oli ostosten joukossa jotain ihan luvallistakin.


Olin aiemmin ostanut kuvan puuvillakankaan mekkoa varten ja tuota vielä syntymätöntä mekkoa ajattelin käyttää myös eräissä elokuun juhlissa. Mekolle kaveriksi meinasin tikutella pienen huivin ja sitä varten tarvittiin toki mekon kankaaseen sointuvaa neulelankaa. Dropsin BabyAlpaca Silkistä löytyi juuri sopiva vihreän sävy. Huivin malliksi ajattelin ehkä Annista tai Summer fliesia. Jälkimmäisessä mietityttää se, että ohje on kirjoitettu paksummalle langalle, kuinkahan onnistuisi tästä ohuemmasta? Myös Henslowe olisi kaunis, mutta taitaa ohjeen maksullisuuden takia jäädä tällä kertaa valitsematta. Kankaan väri tuntuu nyt kovin valjulta, kangasta ostaessa en vielä karsastanut beigeä. Nyt beige tuntuu tylsältä ja epäimartelevalta. Mutta eiköhän mekosta ja huivista hyvät tule!

Muista ostoksista sanotaan nyt sen verran, että minua on alkanut kiehtoa kirjoneule. Ainakin ulkonäöltään, en tiedä kuinka ihanaa sen neulominen sitten olisi, sillä siitä ei vielä ole kokemusta. Taidan aloittaa harjoitukset lapasista ensi syksynä, kun valmiin tuotteen tarve tulee ajankohtaisemmaksi, niihin on nyt lanka valmiina. Ja ettei ihan unohdettaisi suuruudenhulluutta, oli siellä paketissa lankaa myös villalegginseihin. Eipähän ainakaan neulottava lopu!

maanantai 7. toukokuuta 2012

Mohairpitsitakki

Tämän neuleen langasta ja sen hennosta persikkaisuudesta intoilin työtä aloittaessani, mutta neuleen valmistuminen kesti. Itse neulomisessa ei mennyt pitkään, mutta viivyttelin jatkamista huomattuani ettei tuloksesta tule toiveideni mukainen. Viivytellessä tuli keskityttyä kiinnostavampaan neuleeseen ja valmistumisen jälkeen vielä valokuvaaminenkin venyi.


Mohairpitsitakki

Valmistunut: 30.4.2012
 Malli: 04 Jacket with lace pattern, Rebecca design team
Saatavissa: Suuri käsityölehti 10/2009
Lanka: Ice Yarns Kid Mohair, väri fnt2-21475 lohi
Menekki: 58 g
Puikot: 4,5 mm ja 4 mm

Takki on hieman liian pieni ja reikäneuleen muodostavat silmukat näyttävät mielestäni rumilta ja venyneiltä. Kaukaa katsottuna sitä ei huomaa, mutta läheltä jälki on rumaa. Harmi, sillä pidän edelleen takin mallista ja langan väristä.



Lähikuvaksi ei valitettavasti ole tarjota kuin kuvasuurennosta, sillä en omista harjaantunutta tai kärsivällistä hovikuvaajaa. Haluaisin kyllä itse harjoitella ja ottaa neulekuvia, mutta se on hieman hankalaa silloin kun toimii mallina. Pari päivää sitten satuin Retrobabyn blogiin, jossa kirjoittaja esittelee Ravelry-suosikeistaan kuvia. Osa tuolla esiintyneistä neulekuvista on upeita ja katselin niitä haikeana. Ihailen taidokkaita neulekuvia, mutta omien kuvieni suhteen täytyy olla tyytyväinen siitä avusta mitä saa ja sietää tönkköä ajoittain nuutunutta mallia.