Kissan kiipeilypuu

Vaikka tämä käsityöblogi on pääasiassa neuleaiheinen, tällä kertaa esittelyssä on erilaista käsityötä. Nikkaroin kissoilleni uuden kiipeilypuun.

Vanha kiipeilypuu oli viisi vuotta sitten isän avustamana tehty, ja se oli jo huonossa kunnossa. Päällystykseen käytetyt matot olivat kuluneet ja repeilleet ja liitoskohdat nitkuivat, käytetty puu oli tarkoitukseen liian pehmeää. Uuden kiipeilypuun tein itse kaverin vähän auttaessa.

Vanha kiipeilypuu uutena

Tämän uuden kiipeilypuun juju on se, että siihen on käytetty puita. Ei siis vain puuta, vaan ihan puun muotoisia puita. Ajattelin kiipeilypuun olevan näin miellyttävämmän näköinen kuin lemmikkitarvikekauppojen pahviputki-plyysihökötykset. Ja toki kestävämpikin. Luonnontarpeiden lisäksi puussa on myös kierrätysmeininkiä. Pohjalevy ja tasot ovat vanhasta kiipeilypuusta. Tasot päällystin uudelleen eli ostettaviksi tarvikkeiksi jäi uudet päällystysmatot, kontaktiliimaa, parit uudet hyllynkannattimet ja niiden maalamiseksi spray-maalia.

Puun suunnittelussa oleellista oli, että tasot ovat riittävän lähellä toisiaan, että myös kiipeämistä harrastamaton toinen kissani pääsee tasoja pitkien hyppien ylätasolle asti. Lisäksi kiipeilypuun tulisi mahtua oviaukoista. Edellisen puun suunnittelussa en tullut ottaneeksi huomioon puun leveyttä ja sitä joutui oviaukoista mahtuakseen hieman kääntelemään. Korkeudeltaan uudesta puusta ei ollut tarkoitus tehdä aivan näin korkeaa. Puu on nyt 177 cm korkea plus ylätason kaidetolpat 6 cm. Mutta koska tämä puu on huomattavasti kestävämpi kuin tasojen päällystämiseen käytetyt matot, voi pohjalevyn kulunutta mattoa vaihtaessa lyhentää hieman runkoja. Lisäksi kun ylätaso on noin korkealla, ei silmään pistä tason peittävät karvatupot ja myöhemmin raavittu kulunut matto.

Kissat vanhan kiipeilypuun ylätasolla

Alunperin ajattelin kiertää joihinkin kohtiin runkoa sisalnarua. Kissani kuitenkin tykkäävät tuon tasojen päällystykseen käytetyn tutun maton raapimisesta eivätkä välttämättä vaadi vertikaalista raapimispintaa, joten runkojen osittainen päällystäminen ei tunnu välttämättömältä. Jos sen kuitenkin haluaisi tehdä, se on helppo lisätä puuhun myöhemmin.

Lopuksi vielä kuvavertailu toisesta kissastani lapsena vanhassa kiipeilypuussa ja aikuisena uudessa puussa.

17 viikkoisena vanhassa kiipeilypuussa

5-vuotiaana uudessa kiipeilypuussa

Still light

Aiemmin arvuuttelin puikoilla ollutta syksyneuletta ja muutama sen oikein tiesikin. Kyseessä oli monen jo neuloma Still light -tunika. Mekkoni on valmistunut ja vieläpä yllättävän nopeasti.

 

Still light -tunikamekko

Valmistunut: 26.9.2012

Malli: Still light tunic, Veera Välimäki

Saatavissa: Ravelry

Lanka: Garnstudio DROPS Alpaca, väri 7240 petroli

Menekki: 345 g

Puikot: 2,5 mm
 

Jostain kumman syystä mekko valmistui vain 3,5 viikossa. Enkä edes neulonut läheskään joka päivä. Jouduin myös välissä omien mönkään menneiden soveltamisien takia purkamaankin parin päivän työn. Jotkut kuvaavat tätä mekkoa loputtomaksi sileän neulomiseksi, mutta minulta mekko näytti soljuvan puikoilta.

Neuloin mekon helmasta lyhyemmän kuin ohjeessa, pääteltyäni luulin jättäneeni helman liian lyhyeksi, mutta mekon kasteltuani totesin pituutta sittenkin tulevan riittävästi lisää. Mekko yltää selkeästi polven yläpuolelle ja on samalla riittävän pitkä, että sitä voi käyttää mekkona eikä vain tunikana. Hihoissa kavensin kaksi silmukkaa enemmän kuin ohjeessa.

 

Luin Ravelrystä erään neulojan tekemiä muokkauksia, tosin jälkikäteen huomasin ymmärtäneeni hänen muistiinpanonsa väärin, ja niiden innoittamana tein mekkoon vyötärömuotoiluja. Pelkkien lisäyksien sijaan kavensin ja lisäsin. En vaan hoksannut, että tuolloin mekon taskutaitosten rakenne hieman kärsii. Mutta onpahan mekko nyt istuvampi selästä sekä vyötäröltä, ja taskut ovat edelleen toimivat ja näyttävät riittävän tarkoituksenmukaisille.